Siirry sisältöön

sivuaja

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sivuaja (10)

  1. (geometria) tangentti

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsiʋuˌɑjɑ/
  • tavutus: si‧vu‧a‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sivuaja sivuajat
genetiivi sivuajan sivuajien
(sivuajain)
partitiivi sivuajaa sivuajia
akkusatiivi sivuaja;
sivuajan
sivuajat
sisäpaikallissijat
inessiivi sivuajassa sivuajissa
elatiivi sivuajasta sivuajista
illatiivi sivuajaan sivuajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sivuajalla sivuajilla
ablatiivi sivuajalta sivuajilta
allatiivi sivuajalle sivuajille
muut sijamuodot
essiivi sivuajana sivuajina
translatiivi sivuajaksi sivuajiksi
abessiivi sivuajatta sivuajitta
instruktiivi sivuajin
komitatiivi sivuajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sivuaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi sivuta (vokaalivartalo sivua- ) + johdin -ja

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sivuaja Kielitoimiston sanakirjassa