sitta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sitta

  1. (vanhahtava, murteellinen) uloste, sonta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Malta[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

sitta

  1. (kardinaaliluku) kuusi

Norja (nynorsk)[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sitta

  1. rinnakkaismuoto sanasta sitja
  2. taivutusmuoto sanasta sitte

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sitta (epäsäännöllinen)

  1. istua


Taivutus – sitta
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens sitter sitts, sittes
imperfekti satt satts
supiini suttit suttits
imperatiivi sitt
Nominaalimuodot

Taivutus[muokkaa]

Taivutus – sitta
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens sitter sitts, sittes
imperfekti satt satts
supiini suttit suttits
imperatiivi sitt
Nominaalimuodot

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sitta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • sitta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sitta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta sitt
  2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta sitt