sitt

Islanti

Pronomini

sitt

1. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrimuoto sanasta sinn
2. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin akkusatiivimuoto sanasta sinn

Ruotsi

Pronomini

sitt

1. (possessiivinen) neutrimuoto sanasta sin; [hän ...] -nsa/-nsä

   Hon älskar sitt barn.

   Hän rakastaa lastansa.

Verbi

sitt

1. aktiivin imperatiivimuoto verbistä sitta

Viro

Substantiivi

sitt (gen. sita, part. sitta)

1. (alatyyliä) paska

Taivutus

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	sitt	sitad
genetiivi	sita	sittade
partitiivi	sitta	sittu sittasid
illatiivi	(lyhyt) sitta	sittadesse (situsse)
	(pitkä) sitasse
inessiivi	sitas	sittades (situs)
elatiivi	sitast	sittadest (situst)
allatiivi	sitale	sittadele (situle)
adessiivi	sital	sittadel (situl)
ablatiivi	sitalt	sittadelt (sitult)
translatiivi	sitaks	sittadeks (situks)
terminatiivi	sitani	sittadeni
essiivi	sitana	sittadena
abessiivi	sitata	sittadeta
komitatiivi	sitaga	sittadega

Teemamuodot lihavoitu.

Etymologia

Viron sanaa pidetään usein virheellisesti lainana indoeurooppalaisista kielistä tai niiden sukulaissanana äänteellisen samankaltaisuuden takia (esim. englannin shit, norjan skit, alasaksan skiet), mutta se on tullut itämerensuomen sanasta *sitta < uralilaisen kantakielen *sitta > liivin sitā, karjalan šittu, vepsän sit, komin sit, udmurtin sit.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (neutraali yleiskielinen) roe
• (yleiskielinen, hieman vanhahtava) väljaheide
• (ripuliin viittaava) pask
• ekskrement

Johdokset

• verbit: sittuma

Aiheesta muualla

• sitt Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)