sirotin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- sirotteluun tarkoitettu astia tai laite
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sirotin | sirottimet |
| genetiivi | sirottimen | sirottimien sirotinten |
| partitiivi | sirotinta | sirottimia |
| akkusatiivi | sirotin; sirottimen |
sirottimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sirottimessa | sirottimissa |
| elatiivi | sirottimesta | sirottimista |
| illatiivi | sirottimeen | sirottimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sirottimella | sirottimilla |
| ablatiivi | sirottimelta | sirottimilta |
| allatiivi | sirottimelle | sirottimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sirottimena (sirotinna) |
sirottimina |
| translatiivi | sirottimeksi | sirottimiksi |
| abessiivi | sirottimetta | sirottimitta |
| instruktiivi | – | sirottimin |
| komitatiivi | – | sirottimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sirottime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sirotin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sirotin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]sirotin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä sirottaa