sirota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sirota (74) (taivutus[luo])

  1. (fysiikka, säteilystä, valosta) muuttaa suuntaansa esteen tai väliaineen tiheyden muutoksen takia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsirot̪ɑˣ/
  • tavutus: si‧ro‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sirota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

sirota

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sirottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sirottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sirottaa