sirota

Suomi

Verbi

sirota (74) (taivutus[luo])

1. (fysiikka, säteilystä, valosta) muuttaa suuntaansa esteen tai väliaineen tiheyden muutoksen takia

Ääntäminen

• IPA: /ˈsirot̪ɑˣ/
• tavutus: si‧ro‧ta

Käännökset

1. muuttaa suuntaansa

englanti: scatter

ranska: diffuser

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: siroaminen, sironta
• verbit: sirottaa

Aiheesta muualla

• sirota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

sirota

1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sirottaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sirottaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sirottaa

Kroatia

Adjektiivi

sirota

1. yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta sirot
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta sirot
3. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta sirot
4. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta sirot
5. monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta sirot
6. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta sirot