sirkutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sirkutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsirkut̪us/
- tavutus: sir‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sirkutus | sirkutukset |
genetiivi | sirkutuksen | sirkutusten sirkutuksien |
partitiivi | sirkutusta | sirkutuksia |
akkusatiivi | sirkutus; sirkutuksen |
sirkutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sirkutuksessa | sirkutuksissa |
elatiivi | sirkutuksesta | sirkutuksista |
illatiivi | sirkutukseen | sirkutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sirkutuksella | sirkutuksilla |
ablatiivi | sirkutukselta | sirkutuksilta |
allatiivi | sirkutukselle | sirkutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sirkutuksena | sirkutuksina |
translatiivi | sirkutukseksi | sirkutuksiksi |
abessiivi | sirkutuksetta | sirkutuksitta |
instruktiivi | – | sirkutuksin |
komitatiivi | – | sirkutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sirkutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sirkutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä sirkuttaa (sirkut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. sirkuttaminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sirkutus Kielitoimiston sanakirjassa