sipi
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sipi (5)
- linnun nimi; yhdyssanan osana rantasipien suvun linnunnimissä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sipi | sipit |
| genetiivi | sipin | sipien (sipein) |
| partitiivi | sipiä | sipejä |
| akkusatiivi | sipi; sipin |
sipit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sipissä | sipeissä |
| elatiivi | sipistä | sipeistä |
| illatiivi | sipiin | sipeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sipillä | sipeillä |
| ablatiivi | sipiltä | sipeiltä |
| allatiivi | sipille | sipeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sipinä | sipeinä |
| translatiivi | sipiksi | sipeiksi |
| abessiivi | sipittä | sipeittä |
| instruktiivi | – | sipein |
| komitatiivi | – | sipeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sipi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
mahdollisesti onomatopoeettinen nimitys, joka kuuluu sipistä-sanan yhteyteen; Vastineita sukukielissä: karjalan tšipi.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana sipistä.