sinuttelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sinuttelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsinut̪ˌt̪elu/
- tavutus: si‧nut‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sinuttelu | sinuttelut |
| genetiivi | sinuttelun | sinuttelujen sinutteluiden sinutteluitten |
| partitiivi | sinuttelua | sinutteluita sinutteluja |
| akkusatiivi | sinuttelu; sinuttelun |
sinuttelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinuttelussa | sinutteluissa |
| elatiivi | sinuttelusta | sinutteluista |
| illatiivi | sinutteluun | sinutteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinuttelulla | sinutteluilla |
| ablatiivi | sinuttelulta | sinutteluilta |
| allatiivi | sinuttelulle | sinutteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sinutteluna | sinutteluina |
| translatiivi | sinutteluksi | sinutteluiksi |
| abessiivi | sinuttelutta | sinutteluitta |
| instruktiivi | – | sinutteluin |
| komitatiivi | – | sinutteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sinuttelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. sinutteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sinuttelu Kielitoimiston sanakirjassa