silmäke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsilmækeˣ/
- tavutus: sil‧mä‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | silmäke | silmäkkeet |
| genetiivi | silmäkkeen | silmäkkeiden silmäkkeitten |
| partitiivi | silmäkettä | silmäkkeitä |
| akkusatiivi | silmäke; silmäkkeen |
silmäkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | silmäkkeessä | silmäkkeissä |
| elatiivi | silmäkkeestä | silmäkkeistä |
| illatiivi | silmäkkeeseen | silmäkkeisiin silmäkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | silmäkkeellä | silmäkkeillä |
| ablatiivi | silmäkkeeltä | silmäkkeiltä |
| allatiivi | silmäkkeelle | silmäkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | silmäkkeenä | silmäkkeinä |
| translatiivi | silmäkkeeksi | silmäkkeiksi |
| abessiivi | silmäkkeettä | silmäkkeittä |
| instruktiivi | – | silmäkkein |
| komitatiivi | – | silmäkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | silmäkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
silmäket- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. vetinen aukko suossa; järven jään sula kohta
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- silmäke Kielitoimiston sanakirjassa