sijoittunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sijoittunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä sijoittua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sijoittunut | sijoittuneet |
| genetiivi | sijoittuneen | sijoittuneiden sijoittuneitten |
| partitiivi | sijoittunutta | sijoittuneita |
| akkusatiivi | sijoittunut; sijoittuneen | sijoittuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sijoittuneessa | sijoittuneissa |
| elatiivi | sijoittuneesta | sijoittuneista |
| illatiivi | sijoittuneeseen | sijoittuneisiin sijoittuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sijoittuneella | sijoittuneilla |
| ablatiivi | sijoittuneelta | sijoittuneilta |
| allatiivi | sijoittuneelle | sijoittuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sijoittuneena | sijoittuneina |
| translatiivi | sijoittuneeksi | sijoittuneiksi |
| abessiivi | sijoittuneetta | sijoittuneitta |
| instruktiivi | – | sijoittunein |
| komitatiivi | – | sijoittuneine |