shin

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

shin (5)

  1. heprealaisen kirjaimiston 21. kirjian, ש

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi shin shinit
genetiivi shinin shinien
(shinein)
partitiivi shiniä shinejä
akkusatiivi shin; shinin shinit
Sisäpaikallissijat
inessiivi shinissä shineissä
elatiivi shinistä shineistä
illatiivi shiniin shineihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi shinillä shineillä
ablatiivi shiniltä shineiltä
allatiivi shinille shineille
Muut
essiivi shininä shineinä
translatiivi shiniksi shineiksi
abessiivi shinittä shineittä
instruktiivi shinein
komitatiivi shineine-
+ omistusliite

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

shin (monikko shins)

  1. sääri