shin

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katso myös: shin-

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

shin (5)

  1. heprealaisen kirjaimiston 21. kirjian, ש

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi shin shinit
genetiivi shinin shinien
(shinein)
partitiivi shiniä shinejä
akkusatiivi shin;
shinin
shinit
sisäpaikallissijat
inessiivi shinissä shineissä
elatiivi shinistä shineistä
illatiivi shiniin shineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi shinillä shineillä
ablatiivi shiniltä shineiltä
allatiivi shinille shineille
muut sijamuodot
essiivi shininä shineinä
translatiivi shiniksi shineiksi
abessiivi shinittä shineittä
instruktiivi shinein
komitatiivi shineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo shini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

shin (monikko shins)

  1. sääri

Japani[muokkaa]

Latinisointi[muokkaa]

shin

  1. rōmaji-transkriptio sanasta しん