Siirry sisältöön

seurailu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

seurailu (2)

  1. seuraileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈseu̯rɑi̯lu/
  • tavutus: seu‧rai‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seurailu seurailut
genetiivi seurailun seurailujen
seurailuiden
seurailuitten
partitiivi seurailua seurailuita
seurailuja
akkusatiivi seurailu;
seurailun
seurailut
sisäpaikallissijat
inessiivi seurailussa seurailuissa
elatiivi seurailusta seurailuista
illatiivi seurailuun seurailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seurailulla seurailuilla
ablatiivi seurailulta seurailuilta
allatiivi seurailulle seurailuille
muut sijamuodot
essiivi seurailuna seurailuina
translatiivi seurailuksi seurailuiksi
abessiivi seurailutta seurailuitta
instruktiivi seurailuin
komitatiivi seurailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seurailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi seurailla (vokaalivartalo seuraile- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]