seurailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
seurailija (12)
- henkilö, joka seurailee jotakin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈseu̯rɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: seu‧rai‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seurailija | seurailijat |
genetiivi | seurailijan | seurailijoiden seurailijoitten (seurailijain) |
partitiivi | seurailijaa | seurailijoita |
akkusatiivi | seurailija; seurailijan |
seurailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seurailijassa | seurailijoissa |
elatiivi | seurailijasta | seurailijoista |
illatiivi | seurailijaan | seurailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seurailijalla | seurailijoilla |
ablatiivi | seurailijalta | seurailijoilta |
allatiivi | seurailijalle | seurailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seurailijana | seurailijoina |
translatiivi | seurailijaksi | seurailijoiksi |
abessiivi | seurailijatta | seurailijoitta |
instruktiivi | – | seurailijoin |
komitatiivi | – | seurailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seurailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä seurailla
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka seurailee jotakin
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seurailija Kielitoimiston sanakirjassa