seulonta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- seulominen, erottelu, valikointi
- (lääketiede) seulontatutkimus; toimenpide, jonka avulla etsitään oireettomasta väestöstä tiettyjä sairauksia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seulonta | seulonnat |
| genetiivi | seulonnan | seulontojen (seulontain) |
| partitiivi | seulontaa | seulontoja |
| akkusatiivi | seulonta; seulonnan |
seulonnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seulonnassa | seulonnoissa |
| elatiivi | seulonnasta | seulonnoista |
| illatiivi | seulontaan | seulontoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seulonnalla | seulonnoilla |
| ablatiivi | seulonnalta | seulonnoilta |
| allatiivi | seulonnalle | seulonnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seulontana | seulontoina |
| translatiivi | seulonnaksi | seulonnoiksi |
| abessiivi | seulonnatta | seulonnoitta |
| instruktiivi | – | seulonnoin |
| komitatiivi | – | seulontoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seulonna- | |
| vahva vartalo | seulonta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- seulonta Kielitoimiston sanakirjassa