serkkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

serkkuus (40)

  1. se, että on serkku

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈserkːuːs/
  • tavutus: serk‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi serkkuus serkkuudet
genetiivi serkkuuden serkkuuksien
partitiivi serkkuutta serkkuuksia
akkusatiivi serkkuus;
serkkuuden
serkkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi serkkuudessa serkkuuksissa
elatiivi serkkuudesta serkkuuksista
illatiivi serkkuuteen serkkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi serkkuudella serkkuuksilla
ablatiivi serkkuudelta serkkuuksilta
allatiivi serkkuudelle serkkuuksille
muut sijamuodot
essiivi serkkuutena serkkuuksina
translatiivi serkkuudeksi serkkuuksiksi
abessiivi serkkuudetta serkkuuksitta
instruktiivi serkkuuksin
komitatiivi serkkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo serkkuude-
vahva vartalo serkkuute-
konsonantti-
vartalo
serkkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan serkku vartalosta serkk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]