sepustus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sepustus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsepust̪us/
- tavutus: se‧pus‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sepustus | sepustukset |
| genetiivi | sepustuksen | sepustusten sepustuksien |
| partitiivi | sepustusta | sepustuksia |
| akkusatiivi | sepustus; sepustuksen |
sepustukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sepustuksessa | sepustuksissa |
| elatiivi | sepustuksesta | sepustuksista |
| illatiivi | sepustukseen | sepustuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sepustuksella | sepustuksilla |
| ablatiivi | sepustukselta | sepustuksilta |
| allatiivi | sepustukselle | sepustuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sepustuksena | sepustuksina |
| translatiivi | sepustukseksi | sepustuksiksi |
| abessiivi | sepustuksetta | sepustuksitta |
| instruktiivi | – | sepustuksin |
| komitatiivi | – | sepustuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sepustukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sepustus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sepustus Kielitoimiston sanakirjassa