sepittää
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sepittää (53-C) (taivutus[luo])
- sanoa jotakin itse keksimäänsä, joka ei oikeasti pidä paikkaansa
- Sepitin koko jutun.
- kirjoittaa esim. runo
- Meidän piti sepittää runoja.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsepit̪ːæːˣ/
- tavutus: se‧pit‧tää
Etymologia[muokkaa]
Murteissa sanalla on ollut merkitys ’teettää tai korjauttaa sepällä’. Samaa alkuperää kuin seppä.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: sepitteellinen, sepitteinen
- substantiivit: sepite, sepitelmä, sepittäjä, sepitys
- verbit: sepitellä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sepittää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.