sepeli

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sepeli (6)[1]

  1. karkea kivimurske, jota käytetään teissä, pihoilla sekä perustana

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sepeli sepelit
genetiivi sepelin sepelien
sepeleiden
sepeleitten
partitiivi sepeliä sepeleitä
sepelejä
akkusatiivi sepeli;
sepelin
sepelit
sisäpaikallissijat
inessiivi sepelissä sepeleissä
elatiivi sepelistä sepeleistä
illatiivi sepeliin sepeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sepelillä sepeleillä
ablatiivi sepeliltä sepeleiltä
allatiivi sepelille sepeleille
muut sijamuodot
essiivi sepelinä sepeleinä
translatiivi sepeliksi sepeleiksi
abessiivi sepelittä sepeleittä
instruktiivi sepelein
komitatiivi sepeleine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

< venäjä[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sepelialusta, sepelikerros, sepelikivi, sepelimurska, sepelimylly, sepelipäällyste, sepelitie

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sepeli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.