selvittelevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
selvittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selvitellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selvittelevä | selvittelevät |
| genetiivi | selvittelevän | selvittelevien (selvitteleväin) |
| partitiivi | selvittelevää | selvitteleviä |
| akkusatiivi | selvittelevä; selvittelevän | selvittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selvittelevässä | selvittelevissä |
| elatiivi | selvittelevästä | selvittelevistä |
| illatiivi | selvittelevään | selvitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selvittelevällä | selvittelevillä |
| ablatiivi | selvittelevältä | selvitteleviltä |
| allatiivi | selvittelevälle | selvitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selvittelevänä | selvittelevinä |
| translatiivi | selvitteleväksi | selvitteleviksi |
| abessiivi | selvittelevättä | selvittelevittä |
| instruktiivi | – | selvittelevin |
| komitatiivi | – | selvittelevine |