selvittäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
selvittäjä (10)
- henkilö, joka selvittää jotakin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈselʋit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: sel‧vit‧tä‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selvittäjä | selvittäjät |
| genetiivi | selvittäjän | selvittäjien (selvittäjäin) |
| partitiivi | selvittäjää | selvittäjiä |
| akkusatiivi | selvittäjä; selvittäjän |
selvittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selvittäjässä | selvittäjissä |
| elatiivi | selvittäjästä | selvittäjistä |
| illatiivi | selvittäjään | selvittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selvittäjällä | selvittäjillä |
| ablatiivi | selvittäjältä | selvittäjiltä |
| allatiivi | selvittäjälle | selvittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selvittäjänä | selvittäjinä |
| translatiivi | selvittäjäksi | selvittäjiksi |
| abessiivi | selvittäjättä | selvittäjittä |
| instruktiivi | – | selvittäjin |
| komitatiivi | – | selvittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selvittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka selvittää jotakin
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- selvittäjä Kielitoimiston sanakirjassa