selvänäkijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]selvänäkijä (12)
- henkilö, joka väittää voivansa nähdä tulevaa tai mennyttä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈselʋæˌnækijæ/
- tavutus: sel‧vä‧nä‧ki‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selvänäkijä | selvänäkijät |
| genetiivi | selvänäkijän | selvänäkijöiden selvänäkijöitten (selvänäkijäin) |
| partitiivi | selvänäkijää | selvänäkijöitä |
| akkusatiivi | selvänäkijä; selvänäkijän |
selvänäkijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selvänäkijässä | selvänäkijöissä |
| elatiivi | selvänäkijästä | selvänäkijöistä |
| illatiivi | selvänäkijään | selvänäkijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selvänäkijällä | selvänäkijöillä |
| ablatiivi | selvänäkijältä | selvänäkijöiltä |
| allatiivi | selvänäkijälle | selvänäkijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selvänäkijänä | selvänäkijöinä |
| translatiivi | selvänäkijäksi | selvänäkijöiksi |
| abessiivi | selvänäkijättä | selvänäkijöittä |
| instruktiivi | – | selvänäkijöin |
| komitatiivi | – | selvänäkijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selvänäkijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- selvänäkijä Kielitoimiston sanakirjassa