selkeytyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]selkeytyminen (38)
- teonnimi verbistä selkeytyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkeytyminen | selkeytymiset |
| genetiivi | selkeytymisen | selkeytymisten selkeytymisien |
| partitiivi | selkeytymistä | selkeytymisiä |
| akkusatiivi | selkeytyminen; selkeytymisen |
selkeytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selkeytymisessä | selkeytymisissä |
| elatiivi | selkeytymisestä | selkeytymisistä |
| illatiivi | selkeytymiseen | selkeytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selkeytymisellä | selkeytymisillä |
| ablatiivi | selkeytymiseltä | selkeytymisiltä |
| allatiivi | selkeytymiselle | selkeytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkeytymisenä (selkeytymisnä) |
selkeytymisinä |
| translatiivi | selkeytymiseksi | selkeytymisiksi |
| abessiivi | selkeytymisettä | selkeytymisittä |
| instruktiivi | – | selkeytymisin |
| komitatiivi | – | selkeytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selkeytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selkeytymis- | |