selkeneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
selkeneminen (38)
- teonnimi verbistä seljetä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkeneminen | selkenemiset |
| genetiivi | selkenemisen | selkenemisten selkenemisien |
| partitiivi | selkenemistä | selkenemisiä |
| akkusatiivi | selkeneminen; selkenemisen |
selkenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selkenemisessä | selkenemisissä |
| elatiivi | selkenemisestä | selkenemisistä |
| illatiivi | selkenemiseen | selkenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selkenemisellä | selkenemisillä |
| ablatiivi | selkenemiseltä | selkenemisiltä |
| allatiivi | selkenemiselle | selkenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkenemisenä (selkenemisnä) |
selkenemisinä |
| translatiivi | selkenemiseksi | selkenemisiksi |
| abessiivi | selkenemisettä | selkenemisittä |
| instruktiivi | – | selkenemisin |
| komitatiivi | – | selkenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selkenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selkenemis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- selkeneminen Tieteen termipankissa