sekulaari
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]sekulaari (5) (komparatiivi sekulaarimpi, superlatiivi sekulaarein) (taivutus [luo])
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsekuˌlɑːri/
- tavutus: se‧ku‧laa‧ri
Käännökset
[muokkaa]1. sekulaarinen, maallinen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sekulaari Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]sekulaari (5)
- (uskonto) hengelliseen sääntökuntaan kuulumaton opettaja keskiajan yliopistossa
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sekulaari | sekulaarit |
genetiivi | sekulaarin | sekulaarien (sekulaarein) |
partitiivi | sekulaaria | sekulaareja |
akkusatiivi | sekulaari; sekulaarin |
sekulaarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sekulaarissa | sekulaareissa |
elatiivi | sekulaarista | sekulaareista |
illatiivi | sekulaariin | sekulaareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sekulaarilla | sekulaareilla |
ablatiivi | sekulaarilta | sekulaareilta |
allatiivi | sekulaarille | sekulaareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sekulaarina | sekulaareina |
translatiivi | sekulaariksi | sekulaareiksi |
abessiivi | sekulaaritta | sekulaareitta |
instruktiivi | – | sekulaarein |
komitatiivi | – | sekulaareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sekulaari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. hengelliseen sääntökuntaan kuulumaton opettaja keskiajan yliopistossa
|