sekulaari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

sekulaari (5) (komparatiivi sekulaarimpi, superlatiivi sekulaarein) (taivutus [luo])

  1. sekulaarinen, maallinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsekuˌlɑːri/
  • tavutus: se‧ku‧laa‧ri

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sekulaari (5)

  1. (uskonto) hengelliseen sääntökuntaan kuulumaton opettaja keskiajan yliopistossa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekulaari sekulaarit
genetiivi sekulaarin sekulaarien
(sekulaarein)
partitiivi sekulaaria sekulaareja
akkusatiivi sekulaari;
sekulaarin
sekulaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi sekulaarissa sekulaareissa
elatiivi sekulaarista sekulaareista
illatiivi sekulaariin sekulaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekulaarilla sekulaareilla
ablatiivi sekulaarilta sekulaareilta
allatiivi sekulaarille sekulaareille
muut sijamuodot
essiivi sekulaarina sekulaareina
translatiivi sekulaariksi sekulaareiksi
abessiivi sekulaaritta sekulaareitta
instruktiivi sekulaarein
komitatiivi sekulaareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sekulaari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]