sekoilija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sekoilija (12)

  1. henkilö, joka sekoilee

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsekoi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: se‧koi‧li‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekoilija sekoilijat
genetiivi sekoilijan sekoilijoiden
sekoilijoitten
(sekoilijain)
partitiivi sekoilijaa sekoilijoita
akkusatiivi sekoilija;
sekoilijan
sekoilijat
sisäpaikallissijat
inessiivi sekoilijassa sekoilijoissa
elatiivi sekoilijasta sekoilijoista
illatiivi sekoilijaan sekoilijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekoilijalla sekoilijoilla
ablatiivi sekoilijalta sekoilijoilta
allatiivi sekoilijalle sekoilijoille
muut sijamuodot
essiivi sekoilijana sekoilijoina
translatiivi sekoilijaksi sekoilijoiksi
abessiivi sekoilijatta sekoilijoitta
instruktiivi sekoilijoin
komitatiivi sekoilijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sekoilija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]