sekavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sekavuus (40)

  1. se, että on sekava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsekɑʋuːs/
  • tavutus: se‧ka‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekavuus sekavuudet
genetiivi sekavuuden sekavuuksien
partitiivi sekavuutta sekavuuksia
akkusatiivi sekavuus;
sekavuuden
sekavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sekavuudessa sekavuuksissa
elatiivi sekavuudesta sekavuuksista
illatiivi sekavuuteen sekavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekavuudella sekavuuksilla
ablatiivi sekavuudelta sekavuuksilta
allatiivi sekavuudelle sekavuuksille
muut sijamuodot
essiivi sekavuutena sekavuuksina
translatiivi sekavuudeksi sekavuuksiksi
abessiivi sekavuudetta sekavuuksitta
instruktiivi sekavuuksin
komitatiivi sekavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sekavuude-
vahva vartalo sekavuute-
konsonantti-
vartalo
sekavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sekava vartalosta sekav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sekavuustila

Aiheesta muualla[muokkaa]