seisahtuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
seisahtuminen (38)
- toiminnan lakkaaminen
- Kellon seisahtuminen johtui ennen yleensä vedon loppumisesta, nykyisin pariston tyhjentyneisyydestä.
- paikoilleen jääminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seisahtuminen | seisahtumiset |
| genetiivi | seisahtumisen | seisahtumisten seisahtumisien |
| partitiivi | seisahtumista | seisahtumisia |
| akkusatiivi | seisahtuminen; seisahtumisen |
seisahtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seisahtumisessa | seisahtumisissa |
| elatiivi | seisahtumisesta | seisahtumisista |
| illatiivi | seisahtumiseen | seisahtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seisahtumisella | seisahtumisilla |
| ablatiivi | seisahtumiselta | seisahtumisilta |
| allatiivi | seisahtumiselle | seisahtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seisahtumisena (seisahtumisna) |
seisahtumisina |
| translatiivi | seisahtumiseksi | seisahtumisiksi |
| abessiivi | seisahtumisetta | seisahtumisitta |
| instruktiivi | – | seisahtumisin |
| komitatiivi | – | seisahtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seisahtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
seisahtumis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä sisahtua