seikkailu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seikkailu (2)[1]

  1. mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seikkailu seikkailut
genetiivi seikkailun seikkailujen
seikkailuiden
seikkailuitten
partitiivi seikkailua seikkailuita
seikkailuja
akkusatiivi seikkailu; seikkailun seikkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi seikkailussa seikkailuissa
elatiivi seikkailusta seikkailuista
illatiivi seikkailuun seikkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seikkailulla seikkailuilla
ablatiivi seikkailulta seikkailuilta
allatiivi seikkailulle seikkailuille
muut sijamuodot
essiivi seikkailuna seikkailuina
translatiivi seikkailuksi seikkailuiksi
abessiivi seikkailutta seikkailuitta
instruktiivi seikkailuin
komitatiivi seikkailuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lemmenseikkailu, naisseikkailu, rakkausseikkailu, seikkailuelokuva, seikkailufilmi, seikkailukertomus, seikkailumatkailu, seikkailunhalu, seikkailupeli, seikkailupolitiikka, seikkailurikas, seikkailuromaani

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2