seikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- vaikuttava tekijä, asianhaara, vivahde, yksityiskohta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈseikːɑ/
- tavutus: seik‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seikka | seikat |
| genetiivi | seikan | seikkojen (seikkain) |
| partitiivi | seikkaa | seikkoja |
| akkusatiivi | seikka; seikan |
seikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seikassa | seikoissa |
| elatiivi | seikasta | seikoista |
| illatiivi | seikkaan | seikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seikalla | seikoilla |
| ablatiivi | seikalta | seikoilta |
| allatiivi | seikalle | seikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seikkana | seikkoina |
| translatiivi | seikaksi | seikoiksi |
| abessiivi | seikatta | seikoitta |
| instruktiivi | – | seikoin |
| komitatiivi | – | seikkoine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
Sanan alkuperä on epäselvä. Vastaavanlaisia sanoja sukukielissä ovat mm. karjalan šeikka ’työ, touhu, keino, asia’, lyydin šeikata ’hommata, toimittaa’. Sanalla saattaa olla yhteys esimerkiksi ruotsin sanaan sak, saksan sanaan Sache. Sanan ensiesiintymä kirjakielessä on Oulun Viikko-Sanomissa 1829.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: seikkailla
Yhdyssanat[muokkaa]
erityisseikka, muotoseikka, pikkuseikka, sivuseikka, tosiseikka, tyyliseikka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.