seikka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seikka (9-A)

  1. vaikuttava tekijä, asianhaara, vivahde, yksityiskohta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈseikːɑ/
  • tavutus: seik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seikka seikat
genetiivi seikan seikkojen
(seikkain)
partitiivi seikkaa seikkoja
akkusatiivi seikka;
seikan
seikat
sisäpaikallissijat
inessiivi seikassa seikoissa
elatiivi seikasta seikoista
illatiivi seikkaan seikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seikalla seikoilla
ablatiivi seikalta seikoilta
allatiivi seikalle seikoille
muut sijamuodot
essiivi seikkana seikkoina
translatiivi seikaksi seikoiksi
abessiivi seikatta seikoitta
instruktiivi seikoin
komitatiivi seikkoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on epäselvä. Vastaavanlaisia sanoja sukukielissä ovat mm. karjalan šeikka ’työ, touhu, keino, asia’, lyydin šeikata ’hommata, toimittaa’. Sanalla saattaa olla yhteys esimerkiksi ruotsin sanaan sak, saksan sanaan Sache. Sanan ensiesiintymä kirjakielessä on Oulun Viikko-Sanomissa 1829.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

erityisseikka, muotoseikka, pikkuseikka, sivuseikka, tosiseikka, tyyliseikka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • seikka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.