savustus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

savustus (39)[1]

  1. savustamisen toteuttaminen; ruoan valmistus- ja säilömismenetelmä
  2. (kuvaannollisesti) toiminta jonkun ajamiseksi pois usein jostakin ryhmästä tai yhteisestä hankkeesta
    Matti joutui juonittelijoiden savustuksen kohteeksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑʋust̪us/
  • tavutus: sa‧vus‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi savustus savustukset
genetiivi savustuksen savustusten
savustuksien
partitiivi savustusta savustuksia
akkusatiivi savustus;
savustuksen
savustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi savustuksessa savustuksissa
elatiivi savustuksesta savustuksista
illatiivi savustukseen savustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi savustuksella savustuksilla
ablatiivi savustukselta savustuksilta
allatiivi savustukselle savustuksille
muut sijamuodot
essiivi savustuksena savustuksina
translatiivi savustukseksi savustuksiksi
abessiivi savustuksetta savustuksitta
instruktiivi savustuksin
komitatiivi savustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo savustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
savustus-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kuumasavustus, kylmäsavustus, lämminsavustus, savustuslaatikko, savustuspuru, savustuspönttö, savustusuuni

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39