sattumus
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sattumus (39)
- (ihmisen toiminnasta aiheutuva) suunnittelematon yksittäinen tapaus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑt̪ːumus/
- tavutus: sat‧tu‧mus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sattumus | sattumukset |
| genetiivi | sattumuksen | sattumusten sattumuksien |
| partitiivi | sattumusta | sattumuksia |
| akkusatiivi | sattumus; sattumuksen |
sattumukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sattumuksessa | sattumuksissa |
| elatiivi | sattumuksesta | sattumuksista |
| illatiivi | sattumukseen | sattumuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sattumuksella | sattumuksilla |
| ablatiivi | sattumukselta | sattumuksilta |
| allatiivi | sattumukselle | sattumuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sattumuksena | sattumuksina |
| translatiivi | sattumukseksi | sattumuksiksi |
| abessiivi | sattumuksetta | sattumuksitta |
| instruktiivi | – | sattumuksin |
| komitatiivi | – | sattumuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sattumukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sattumus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. sattumus
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sattumus Kielitoimiston sanakirjassa