sarkofagi
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]sarkofagi (5)
- yleensä kivestä tehty säiliö ruumiille tai ruumisarkulle
- Egyptiläiset sulkivat monet muumiot sarkofageihin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑrkoˌfɑgi/
- tavutus: sar‧ko‧fa‧gi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sarkofagi | sarkofagit |
| genetiivi | sarkofagin | sarkofagien (sarkofagein) |
| partitiivi | sarkofagia | sarkofageja |
| akkusatiivi | sarkofagi; sarkofagin |
sarkofagit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sarkofagissa | sarkofageissa |
| elatiivi | sarkofagista | sarkofageista |
| illatiivi | sarkofagiin | sarkofageihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sarkofagilla | sarkofageilla |
| ablatiivi | sarkofagilta | sarkofageilta |
| allatiivi | sarkofagille | sarkofageille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sarkofagina | sarkofageina |
| translatiivi | sarkofagiksi | sarkofageiksi |
| abessiivi | sarkofagitta | sarkofageitta |
| instruktiivi | – | sarkofagein |
| komitatiivi | – | sarkofageine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sarkofagi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ranskan ja latinan kautta muinaiskreikasta, sanoista σάρξ 'liha' ja -φάγος verbistä ἔφαγον 'syödä', mikä tarkoittaa 'lihaa syövä', 'lihansyöjä', alun perin fraasista lithos sarkophagos, 'lihaa syövä kivi'
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sarkofagi Kielitoimiston sanakirjassa