saostin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]saostin (33)
- (kemia) saostava laite, saostuslaite
- (kemia) saoste, saostusaine
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑost̪in/
- tavutus: sa‧os‧tin
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saostin | saostimet |
| genetiivi | saostimen | saostimien saostinten |
| partitiivi | saostinta | saostimia |
| akkusatiivi | saostin; saostimen |
saostimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saostimessa | saostimissa |
| elatiivi | saostimesta | saostimista |
| illatiivi | saostimeen | saostimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saostimella | saostimilla |
| ablatiivi | saostimelta | saostimilta |
| allatiivi | saostimelle | saostimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saostimena (saostinna) |
saostimina |
| translatiivi | saostimeksi | saostimiksi |
| abessiivi | saostimetta | saostimitta |
| instruktiivi | – | saostimin |
| komitatiivi | – | saostimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | saostime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
saostin- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- saostin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]saostin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä saostaa