sankkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sankkuus (40)

  1. se, että on sankka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑŋkːuːs/
  • tavutus: sank‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sankkuus sankkuudet
genetiivi sankkuuden sankkuuksien
partitiivi sankkuutta sankkuuksia
akkusatiivi sankkuus;
sankkuuden
sankkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sankkuudessa sankkuuksissa
elatiivi sankkuudesta sankkuuksista
illatiivi sankkuuteen sankkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sankkuudella sankkuuksilla
ablatiivi sankkuudelta sankkuuksilta
allatiivi sankkuudelle sankkuuksille
muut sijamuodot
essiivi sankkuutena sankkuuksina
translatiivi sankkuudeksi sankkuuksiksi
abessiivi sankkuudetta sankkuuksitta
instruktiivi sankkuuksin
komitatiivi sankkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sankkuude-
vahva vartalo sankkuute-
konsonantti-
vartalo
sankkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sankka vartalosta sankk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]