sankaruus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sankaruus (40)

  1. se, että on sankari; sankarina oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑŋkɑruːs/
  • tavutus: san‧ka‧ruus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sankaruus sankaruudet
genetiivi sankaruuden sankaruuksien
partitiivi sankaruutta sankaruuksia
akkusatiivi sankaruus;
sankaruuden
sankaruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sankaruudessa sankaruuksissa
elatiivi sankaruudesta sankaruuksista
illatiivi sankaruuteen sankaruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sankaruudella sankaruuksilla
ablatiivi sankaruudelta sankaruuksilta
allatiivi sankaruudelle sankaruuksille
muut sijamuodot
essiivi sankaruutena sankaruuksina
translatiivi sankaruudeksi sankaruuksiksi
abessiivi sankaruudetta sankaruuksitta
instruktiivi sankaruuksin
komitatiivi sankaruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sankaruude-
vahva vartalo sankaruute-
konsonantti-
vartalo
sankaruut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sankari vartalosta sankar- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]