sanastaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sanastaja (10)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sanastaja | sanastajat |
| genetiivi | sanastajan | sanastajien (sanastajain) |
| partitiivi | sanastajaa | sanastajia |
| akkusatiivi | sanastaja; sanastajan |
sanastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sanastajassa | sanastajissa |
| elatiivi | sanastajasta | sanastajista |
| illatiivi | sanastajaan | sanastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sanastajalla | sanastajilla |
| ablatiivi | sanastajalta | sanastajilta |
| allatiivi | sanastajalle | sanastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sanastajana | sanastajina |
| translatiivi | sanastajaksi | sanastajiksi |
| abessiivi | sanastajatta | sanastajitta |
| instruktiivi | – | sanastajin |
| komitatiivi | – | sanastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sanastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |