samoilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

samoilu (2)

  1. samoileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑmoi̯lu/
  • tavutus: sa‧moi‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi samoilu samoilut
genetiivi samoilun samoilujen
samoiluiden
samoiluitten
partitiivi samoilua samoiluita
samoiluja
akkusatiivi samoilu;
samoilun
samoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi samoilussa samoiluissa
elatiivi samoilusta samoiluista
illatiivi samoiluun samoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi samoilulla samoiluilla
ablatiivi samoilulta samoiluilta
allatiivi samoilulle samoiluille
muut sijamuodot
essiivi samoiluna samoiluina
translatiivi samoiluksi samoiluiksi
abessiivi samoilutta samoiluitta
instruktiivi samoiluin
komitatiivi samoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo samoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • samoilu Kielitoimiston sanakirjassa