samoilija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

samoilija (12)

  1. henkilö, joka samoilee

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑmoi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: sa‧moi‧li‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi samoilija samoilijat
genetiivi samoilijan samoilijoiden
samoilijoitten
(samoilijain)
partitiivi samoilijaa samoilijoita
akkusatiivi samoilija;
samoilijan
samoilijat
sisäpaikallissijat
inessiivi samoilijassa samoilijoissa
elatiivi samoilijasta samoilijoista
illatiivi samoilijaan samoilijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi samoilijalla samoilijoilla
ablatiivi samoilijalta samoilijoilta
allatiivi samoilijalle samoilijoille
muut sijamuodot
essiivi samoilijana samoilijoina
translatiivi samoilijaksi samoilijoiksi
abessiivi samoilijatta samoilijoitta
instruktiivi samoilijoin
komitatiivi samoilijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo samoilija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]