Siirry sisältöön

sammutus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sammutus (39)[1]

  1. palon sammuttamiseen tähtäävä toimenpide
    Tulipalon sammutus vaatii ripeitä toimia.
  2. laitteen kytkeminen pois päältä
    Illalla nukahdettaessa saattaa tv:n sammutus jäädä.
  3. (metallurgia) karkaisuun liittyvä nopea jäähdytys

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsɑmːut̪us/
  • tavutus: sam‧mu‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sammutus sammutukset
genetiivi sammutuksen sammutusten
sammutuksien
partitiivi sammutusta sammutuksia
akkusatiivi sammutus;
sammutuksen
sammutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sammutuksessa sammutuksissa
elatiivi sammutuksesta sammutuksista
illatiivi sammutukseen sammutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sammutuksella sammutuksilla
ablatiivi sammutukselta sammutuksilta
allatiivi sammutukselle sammutuksille
muut sijamuodot
essiivi sammutuksena sammutuksina
translatiivi sammutukseksi sammutuksiksi
abessiivi sammutuksetta sammutuksitta
instruktiivi sammutuksin
komitatiivi sammutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sammutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sammutus-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

alkusammutus, jälkisammutus, palonsammutus, sammutusjauhe, sammutuskalusto, sammutuslaite, sammutusmiehistö, sammutusosasto, sammutuspeite, sammutusruisku, sammutusteho, sammutustie, sammutustoimenpiteet, sammutustoimi, sammutustyö, sammutusvaahto, sammutusvesi, sammutusväki, sammutusyksikkö

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39