samaistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
samaistuminen (38)
- teonnimi verbistä samaistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samaistuminen | samaistumiset |
| genetiivi | samaistumisen | samaistumisten samaistumisien |
| partitiivi | samaistumista | samaistumisia |
| akkusatiivi | samaistuminen; samaistumisen |
samaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samaistumisessa | samaistumisissa |
| elatiivi | samaistumisesta | samaistumisista |
| illatiivi | samaistumiseen | samaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samaistumisella | samaistumisilla |
| ablatiivi | samaistumiselta | samaistumisilta |
| allatiivi | samaistumiselle | samaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samaistumisena (samaistumisna) |
samaistumisina |
| translatiivi | samaistumiseksi | samaistumisiksi |
| abessiivi | samaistumisetta | samaistumisitta |
| instruktiivi | – | samaistumisin |
| komitatiivi | – | samaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | samaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
samaistumis- | |