salakka
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]salakka (14)
- makeassa vedessä ja murtovedessä elävä hopeankirkas särkikaloihin kuuluva parvikala (Alburnus alburnus)
- Salakan helposti irtoavia suomuja on hyödynnetty tekohelmissä tarvittavan helmiäisen valmistuksessa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑlɑkːɑ/
- tavutus: sa‧lak‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | salakka | salakat |
| genetiivi | salakan | salakoiden salakoitten salakkojen (salakkain) |
| partitiivi | salakkaa | salakoita salakkoja |
| akkusatiivi | salakka; salakan |
salakat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | salakassa | salakoissa |
| elatiivi | salakasta | salakoista |
| illatiivi | salakkaan | salakkoihin salakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | salakalla | salakoilla |
| ablatiivi | salakalta | salakoilta |
| allatiivi | salakalle | salakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | salakkana | salakkoina salakoina |
| translatiivi | salakaksi | salakoiksi |
| abessiivi | salakatta | salakoitta |
| instruktiivi | – | salakoin |
| komitatiivi | – | salakoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | salaka- | |
| vahva vartalo | salakka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]mahdollisesti laina Itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä [1]
Käännökset
[muokkaa]1. Alburnus alburnus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.