salailu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

salailu (2)

  1. salaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑlɑi̯lu/
  • tavutus: sa‧lai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi salailu salailut
genetiivi salailun salailujen
salailuiden
salailuitten
partitiivi salailua salailuita
salailuja
akkusatiivi salailu;
salailun
salailut
sisäpaikallissijat
inessiivi salailussa salailuissa
elatiivi salailusta salailuista
illatiivi salailuun salailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi salailulla salailuilla
ablatiivi salailulta salailuilta
allatiivi salailulle salailuille
muut sijamuodot
essiivi salailuna salailuina
translatiivi salailuksi salailuiksi
abessiivi salailutta salailuitta
instruktiivi salailuin
komitatiivi salailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo salailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • salailu Kielitoimiston sanakirjassa