salailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]salailu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑlɑi̯lu/
- tavutus: sa‧lai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | salailu | salailut |
| genetiivi | salailun | salailujen salailuiden salailuitten |
| partitiivi | salailua | salailuita salailuja |
| akkusatiivi | salailu; salailun |
salailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | salailussa | salailuissa |
| elatiivi | salailusta | salailuista |
| illatiivi | salailuun | salailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | salailulla | salailuilla |
| ablatiivi | salailulta | salailuilta |
| allatiivi | salailulle | salailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | salailuna | salailuina |
| translatiivi | salailuksi | salailuiksi |
| abessiivi | salailutta | salailuitta |
| instruktiivi | – | salailuin |
| komitatiivi | – | salailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | salailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. salaileminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- salailu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 117 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa