saksiniekka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä) eläin, jolla on eturaajoinaan sakset; yleensä rapu
- (puhekieltä, humoristinen) vaatturi
- (puhekieltä, humoristinen) räätäli
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑksiˌnie̯kːɑ/
- tavutus: sak‧si‧niek‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saksiniekka | saksiniekat |
| genetiivi | saksiniekan | saksiniekkojen (saksiniekkain) |
| partitiivi | saksiniekkaa | saksiniekkoja |
| akkusatiivi | saksiniekka; saksiniekan |
saksiniekat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saksiniekassa | saksiniekoissa |
| elatiivi | saksiniekasta | saksiniekoista |
| illatiivi | saksiniekkaan | saksiniekkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saksiniekalla | saksiniekoilla |
| ablatiivi | saksiniekalta | saksiniekoilta |
| allatiivi | saksiniekalle | saksiniekoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saksiniekkana | saksiniekkoina |
| translatiivi | saksiniekaksi | saksiniekoiksi |
| abessiivi | saksiniekatta | saksiniekoitta |
| instruktiivi | – | saksiniekoin |
| komitatiivi | – | saksiniekkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | saksinieka- | |
| vahva vartalo | saksiniekka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- saksiniekka Kielitoimiston sanakirjassa