sakkautua

Suomi

Verbi

sakkautua (52-F) (taivutus[luo])

1. (kemia) erottua liuoksesta sakaksi; saostua

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑkːɑu̯ˌt̪uɑˣ/ tai /ˈsɑkːɑˌut̪uɑˣ/
• tavutus: sak‧kau‧tu‧a / sak‧ka‧u‧tu‧a

Etymologia

• substantiivi sakka (vahva vokaalivartalo sakka- + pääte -utua)

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• sakkaantua

Johdokset

• substantiivit: sakkauma, sakkautuma, sakkautuminen

Aiheesta muualla

• sakkautua Kielitoimiston sanakirjassa