saastutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

saastutus (39)

  1. saastuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑːst̪ut̪us/
  • tavutus: saas‧tu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saastutus saastutukset
genetiivi saastutuksen saastutusten
saastutuksien
partitiivi saastutusta saastutuksia
akkusatiivi saastutus;
saastutuksen
saastutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi saastutuksessa saastutuksissa
elatiivi saastutuksesta saastutuksista
illatiivi saastutukseen saastutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi saastutuksella saastutuksilla
ablatiivi saastutukselta saastutuksilta
allatiivi saastutukselle saastutuksille
muut sijamuodot
essiivi saastutuksena saastutuksina
translatiivi saastutukseksi saastutuksiksi
abessiivi saastutuksetta saastutuksitta
instruktiivi saastutuksin
komitatiivi saastutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saastutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
saastutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä saastuttaa (saastut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]