saarrostus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]saarrostus (39)
- (sodankäynti) saarrostaminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑːrːost̪us/
- tavutus: saar‧ros‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saarrostus | saarrostukset |
| genetiivi | saarrostuksen | saarrostusten saarrostuksien |
| partitiivi | saarrostusta | saarrostuksia |
| akkusatiivi | saarrostus; saarrostuksen |
saarrostukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saarrostuksessa | saarrostuksissa |
| elatiivi | saarrostuksesta | saarrostuksista |
| illatiivi | saarrostukseen | saarrostuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saarrostuksella | saarrostuksilla |
| ablatiivi | saarrostukselta | saarrostuksilta |
| allatiivi | saarrostukselle | saarrostuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saarrostuksena | saarrostuksina |
| translatiivi | saarrostukseksi | saarrostuksiksi |
| abessiivi | saarrostuksetta | saarrostuksitta |
| instruktiivi | – | saarrostuksin |
| komitatiivi | – | saarrostuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | saarrostukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
saarrostus- | |
Etymologia
[muokkaa]saarrostaa (vartalo saarrosta-) + -us
Käännökset
[muokkaa]1. saarrostaminen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]saarrostushyökkäys, saarrostustaistelu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- saarrostus Kielitoimiston sanakirjassa