saareke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jonkin ympäröimä siitä erottuva asia; enklaavi
- metsäsaareke
- alue, joka on joka puolelta tien ympäröimä, esim. se alue, jonne jalankulkijat jäävät odottamaan liikennevalojen vaihtumista, jos eivät ehdi kävellä koko suojatien yli yksien vihreiden valojen aikana
- keittiösaareke
- (vanhaa kirjasuomea, 1700-luku) kyntämätön tai huonosti kynnetty kohta pellossa[1]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑːrekeˣ/
- tavutus: saa‧re‧ke
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saareke | saarekkeet |
| genetiivi | saarekkeen | saarekkeiden saarekkeitten |
| partitiivi | saareketta | saarekkeita |
| akkusatiivi | saareke; saarekkeen |
saarekkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saarekkeessa | saarekkeissa |
| elatiivi | saarekkeesta | saarekkeista |
| illatiivi | saarekkeeseen | saarekkeisiin saarekkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saarekkeella | saarekkeilla |
| ablatiivi | saarekkeelta | saarekkeilta |
| allatiivi | saarekkeelle | saarekkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saarekkeena | saarekkeina |
| translatiivi | saarekkeeksi | saarekkeiksi |
| abessiivi | saarekkeetta | saarekkeitta |
| instruktiivi | – | saarekkein |
| komitatiivi | – | saarekkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | saarekkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
saareket- | |
Käännökset
[muokkaa]3. keittiösaareke
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- saareke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.