saanto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: sääntö


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

saanto (1-J)[1]

  1. (oikeustiede) omistusoikeuden saaminen, tapa jolla omistusoikeus omaisuuteen voi muuttua
    Kiinteistösaannon eri tapoja ovat muun muassa kauppa, vaihto ja lahja.
  2. (kemia, tekniikka) prosessissa halutun tuotteen osuus teoreettisesta
    Mikrobiologisessa prosessissa biomassaa fermentoidaan Clostridium-suvun mikrobeilla, jotka pystyvät korkealla saannolla konvertoimaan hiiliyhdisteitä butanoliksi. (SusFuFlex)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saanto saannot
genetiivi saannon saantojen
partitiivi saantoa saantoja
akkusatiivi saanto;
saannon
saannot
sisäpaikallissijat
inessiivi saannossa saannoissa
elatiivi saannosta saannoista
illatiivi saantoon saantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saannolla saannoilla
ablatiivi saannolta saannoilta
allatiivi saannolle saannoille
muut sijamuodot
essiivi saantona saantoina
translatiivi saannoksi saannoiksi
abessiivi saannotta saannoitta
instruktiivi saannoin
komitatiivi saantoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

saannonmoite, saantokelpoisuus, saantomies

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • saanto Kielitoimiston sanakirjassa
  • saanto Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J