säyne
Kohteesta Wikisanakirja
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
säyne (48)
- (eläintiede) rinnakkaismuoto sanalle säynävä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | säyne | säyneet |
| genetiivi | säyneen | säyneiden säyneitten |
| partitiivi | säynettä | säyneitä |
| akkusatiivi | säyne; säyneen | säyneet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säyneessä | säyneissä |
| elatiivi | säyneestä | säyneistä |
| illatiivi | säyneeseen | säyneisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säyneellä | säyneillä |
| ablatiivi | säyneeltä | säyneiltä |
| allatiivi | säyneelle | säyneille |
| Muut | ||
| essiivi | säyneenä | säyneinä |
| translatiivi | säyneeksi | säyneiksi |
| abessiivi | säyneettä | säyneittä |
| instruktiivi | – | säynein |
| komitatiivi | – | säyneine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. (eläintiede) rinnakkaismuoto sanalle säynävä
|
Kts. säynävä |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Kielitoimiston sanakirja: säyne
- säyne Tieteen termipankissa
