Siirry sisältöön

säteilijä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

säteilijä (12)

  1. jokin, joka säteilee

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsæt̪ei̯ˌlijæ/
  • tavutus: sä‧tei‧li‧jä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säteilijä säteilijät
genetiivi säteilijän säteilijöiden
säteilijöitten
(säteilijäin)
partitiivi säteilijää säteilijöitä
akkusatiivi säteilijä;
säteilijän
säteilijät
sisäpaikallissijat
inessiivi säteilijässä säteilijöissä
elatiivi säteilijästä säteilijöistä
illatiivi säteilijään säteilijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säteilijällä säteilijöillä
ablatiivi säteilijältä säteilijöiltä
allatiivi säteilijälle säteilijöille
muut sijamuodot
essiivi säteilijänä säteilijöinä
translatiivi säteilijäksi säteilijöiksi
abessiivi säteilijättä säteilijöittä
instruktiivi säteilijöin
komitatiivi säteilijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säteilijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

verbi säteillä (vokaalivartalo säteile-) + johdin -(i)

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]